Metsätontun ovi – askarteluohje

Tänä vuonna tonttuovi on ollut todellinen hitti. Kaupoista löytyy valmiita tuotteita ja maalattavia malleja, mutta ovi on helppo askarrella myös itse. Värikkäät tonttuovet eivät sovi meille, joten päätin näpertää luonnonvärisen mallin. Lisäksi halusin etsiä luonnosta materiaaleja koristeeksi. Meiltä löytyi pari sopivaa asukkiakin oven taakse. 🙂 Tällä ohjeella metsätontun ovi valmistuu helposti ja nopeasti.

Lista tarvittavista materiaaleista:

konepahvia

tuohipaperia

liimaa (nestemäinen + kuumaliima)

akryylimaalia (esim. ruskea)

korkkilevyä

haaraniittejä

pieni pätkä juuttinarua

oksia ja muuta materiaalia metsästä

tarvikkeet2
Tarvittavia materiaaleja.

Aloitetaan leikkaamalla konepahvista sopivan kokoinen pala oveksi. Konepahvi on sen verran vahvaa, että se kannattaa leikata veitsellä. Hyvillä saksillakin leikkaus onnistuu, mutta jälki ei ole niin siisti. Leikkauspintoja saa helposti siistittyä hiekkapaperilla. Tekemäni mallin koko on 12×18 cm. Se on sovitettu tonttumajan asukeille. Konepahvi päällystetään liimaamalla samankokoinen tuohipaperin pala sen päälle. Tuohipaperia saa askarteluliikkeistä ja joistakin marketeista. Käytin nopeasti kuivuvaa nestemäistä liimaa, jonka levitin siveltimellä tasaiseksi. Puikkoliima käy myös tähän tarkoitukseen. Kun liimaus on kuivunut, piirrä lyijykynällä oviaukko jättäen 1,5 cm kehys sivuille ja yläreunoille. Leikkaa veitsellä oven yläreuna ja vasen reuna auki. Tee oven oikeaan reunaan viilto nurjalle puolelle, tällöin saat helpommin taivutettua pahvisen oven auki.

palat
Konepahvi ja tuohipaperi leikataan samaan kokoon.
asukit
Metsämajan asukit.

Seuraavaksi tein ovelle karmit. Leikkasin konepahvista 1,5 cm leveitä suikaleita. Mitoitin ne oviaukon reunojen mukaan. Maalasin karmit tummanruskealla akryylimaalilla. Värin voit toki valita ihan fiiliksen mukaan. Maalin kuivumista odotellessa voi tehdä oveen saranat. Se onnistuu esimerkiksi leikkaamalla metsästä haetuista kepeistä pienet palat. Käyvät ihan sellaisinaankin, tai ne voi halutessaan maalata. Itse sutaisin kuparin sävyistä maalia niihin.

karmitjaovi
Leikkaa konepahvista 1,5 cm leveät karmit ja maalaa ne.
leikattuovi
Maalatut karmit liimataan oven reunoille. Saranat voi tehdä esim. pienistä oksan paloista.

Karmit liimataan oviaukon kehykseen kiinni. Sivut kiinnitetään ensin ja yläkarmi niiden päälle. Ovelle voi tehdä kynnyslistan konepahvista tai korkista. Leikataan pieni oven levyinen suikale ja kiinnitetään se karmien alareunaan kuumaliimalla.

Metsätontun oveen ei tule varsinaista kahvaa, vaan siihen tehdään salpa. Sen voi tehdä pienestä oksan palasta, joka liimataan oveen. Karmiin kiinnitetään haaraniiteillä ja liimalla pieni pala juuttinarua, jolla saadaan salpa pysymään kiinni. Jos haluaa olla erityisen näppärä, voi salpaosasta tehdä liikuteltavan. Tonttuovessa täytyy tietysti olla myös koriste. Tähän soveltuu taas metsästä tehdyt löydöt. Kiinnitin oveen kuumaliimalla lepän (?) kuivuneita ja käpymäisiä kukintoja. Niiden päälle liimasin leimasimella kartongille tehdyn joulutervehdyksen.

lisukkeet
Ovikoristeen materiaalit voi hakea metsästä. Ovisalpaan tarvitaan narua, oksanpätkä ja haaraniittejä.
valmisovi
Valmista tuli! Ovikoriste sai vielä yksityiskohdaksi pienen rusetin.
mattooksat
Materiaalit ovimattoa ja ulkoruukkua varten.

Tonttujen sisääntulo viimeistellään ovimatolla. Sen saa helposti tehtyä juuttikankaasta. Leikkaa sopiva pala (12x8cm) ja tuputtele päälle valkoista akryylimaalia. Tämän majan tontut halusivat ovelle kuusenoksia koristeeksi. Tein heille elintarvikekäytössä olleesta pienestä lasipurkista ulkoruukun, jonka päällystin tuohipaperilla. Koristeena tässä kätevässä tuohiruukussa on joulun aikaan luonnollisesti kuusenoksia. Ja kuten kuvista huomaa, satoi luntakin juuri sopivasti. 🙂

tonttuovi4
Tervetuloa metsätonttujen majaan!
tonttuovi6
Toinen tontuista vartioi ovella.
tonttuovi2
Jos tonttuovea haluaa pitää auki, voi seinään oven taakse lisätä kuvan kuvitellusta tonttujen majan sisätilasta.

Näin valmistui tonttuovi. Etenkin jos tykkäät luonnonmateriaaleista, kuten allekirjoittanut, on tämä tunnelmaltaan sopiva ovi osaksi joulukoristeluita. Oven voi kiinnittää seinään kaksipuolisilla tarroilla.  Meillä ovea ei voinut sijoittaa lattian rajaan, koska koiramme söisi sen. Siispä sen paikka on tason päällä. Mikäli sijoitat oven lattian tasoon, voi jalkalistan eteen tehdä pienet rappuset, jotta tonttuset pääsevät helpommin astelemaan ulos. 😉

 

Lämpöistä joulunodotusta kaikille!

Terveisin

-Anu K-

 

Mainokset

Sukellus syksyyn

Pitkästä aikaa kirjoittelen blogia. Syksy on mennyt jotenkin todella nopeasti. Eilen vaihdoin pihan kesäkukkaset syksyisempiin… ja nyt ollaan kuitenkin jo melkein marraskuussa (!). Ehkä syksy siis yllätti tällä kertaa. Vietin pari viikkoa Lapissa kotikulmilla. Siellä oleskelu on aina virkistävää. Vaikka maisemat ovatkin kovin tuttuja, ei se kuitenkaan millään tavalla vähennä niiden viehätystä. Otin kameran mukaan ja kuvasin siellä syksyistä tunnelmaa.

DSC_0008
Puolukkatertut ovat todella nättejä.
DSC_0001
Pisaroita seitillä.
DSC_0010
Varpuja siellä ja täällä.

Käydessäni kotikulmilla huomaan jotenkin kaipaavani sinne entistä enemmän. Ehkä etäisyys (tai ikä?) saa arvostamaan rauhaa ja puhdasta luontoa uudella tavalla. Lapsena tai kiukuttelevana teini-ikäisenä en edes huomannut kuinka kaunis kotikyläni Kostamo oikeastaan on. Vaikka olen sama ihminen, katson silti asioita ”uusin silmin”. Siksi tallennan palan kotikulmistani usein kameralle. Tuon sen palan mukanani tänne etelään, jossa se sekoittuu mielessäni täältä löytyviin kauniisiin asioihin.

DSC_0022
Ruskan reunustama Kostamojärvi.
DSC_0021
Havupuiden ja lehtipuiden värierot.
DSC_0028
Värikkäät syyslehdet.

Puhutaanko hieman ruskasta? Syksy ei vuodenaikana ole kuulunut suosikkeihini. Nykyään olen alkanut pitää siitä. Suurin syy siihen on ruska. Luonnon väri-iloittelu on suorastaan ilo silmälle! Kellastuneet koivut näyttävät hymyilevän syysauringossa, puhumattakaan vaahteran upeasta syysasusta. Varastoi energia näistä väreistä ennen kuin talvi riisuu kaiken pois. Onhan siinä tosiaan se työläs puoli sitten kun lehdet ovat varisseet pitkin pihaa. Lehtiä voi kerätä talteen ja laittaa esimerkiksi ulos koristeeksi. Pienessä pakkasessa ne säilyvätkin nätisti. Aina voi myös toivoa, että lumi peittää lehdet alleen ennen kuin ne ehtii haravoida. 🙂

DSC_0098
Lammella Merimaskussa.
DSC_0109
Tämän kaverin kanssa kun lähtee kuvaureissulle, niin voi olla varma, että hän asettaa itsensä kameran (ja maiseman) eteen. ❤ #linssilude
DSC_0112
Katsella saa, mutta ei koskea.

Vuodenaikojen vaihtelu virkistää kivasti. Lokakuussa oikeastaan kaivaa jo mielellään pipot ja villasukat esiin. Tähän vuodenaikaan sisältyy samalla sekä rauhallisuutta että odottavaa tunnelmaa. Monille loppuvuosi on kiireistä aikaa, kun joulu lähestyy ja tuo kaikenlaisia valmisteluja tullessaan. Vielä ei ole aika panikoida. Korkeintaan voi vaivata päätänsä ajatuksella siitä, että mihin sijoittaisi valosarjat tänä vuonna. 😉 Eilen laitoin meille pikkaisen syksyisempää fiilistä pihalle, kun otin kesäkukkaset pois. Lyhdyt kuuluvat asiaan, tietysti!

DSC_0134
Laatikollinen omppuja lyhtyjen kera.
DSC_0143
Kuormalavalle piti taas keksiä jotain käyttöä. Lasilyhdyt Granitista.
DSC_0145
Huonekuusi on jo valmiina odottamassa joulua. Ehkäpä se saa muutaman pallon koristeeksi.

Tämän kuvapainotteisen kirjoituksen myötä toivottelen kaikille tunnelmallista syksyä! Muistakaa pukea lämmintä päälle ja kaivakaa seuraavaksi glögimukit esiin. 😉

Syysfiiliksin

-Anu K-

Kesän parhaat

Kesä alkaa olla jo loppumetreillä, joten on aika tehdä kooste. Tällä kertaa ajattelin listata kesän aikana hankittuja uusia juttuja. Muutamia löytöjä on tullut ostettua sekä ulos että sisälle. Lisäksi mukaan pääsevät myös itse väsätyt jutut.

Vaikka kesällä ei paljon valaistusta tarvita, on silti kiva saada hieman tunnelmaa hämärän tullen. Aurinkokennovaloissa on mukavan himmeä valo, ja mikä parasta, ne eivät kuluta sähköä! Kennot latautuvat hyvin, vaikka aurinko ei kunnolla paistaisikaan. Valot syttyvät itsekseen, kun ulkona on tarpeeksi hämärää. Hankin Clas Ohlsonilta mustia pieniä lyhtyjä sekä kaidevalot uuteen köysikaiteeseen.

DSC_0115
Kaidevalot olivat edullinen ja loistava löytö.
DSC_0162
Aurinkokennolyhdyissä on kaunis kuvionti.

Pinterestistä löytyi hieno idea tasoon. Terassin sohvan takana on ollut tyhjä kohta, joka kaipasi jotain kalustetta. Sellainen rakentui kätevästi kahdesta kuormalavasta ja ylimääräiseksi jääneistä betonilaatoista. Lavojen mitoituskin oli juuri sopiva kyseiseen tilaan.

DSC_0119
Tasoon tarvitaan kaksi kuormalavaa ja neljä 30×30 cm betonilaattaa.

Meillä on pyörinyt nurkissa pari vanhaa kehystä, joista olen jo monet kerrat meinannut luopua. Päätin nyt kuitenkin vielä kerran tehdä niille jotain. Halusin taulut ulos, joten niissä piti olla jotain sinne sopivia kuvioita. Löysin Elloksen alesta mustat muurahaistarrat. Ne sopivat meille varsin hyvin, koska muurahaisia on kaikkialla. Jopa liiaksi asti, kun niitä tulee sisälle ovista ja ikkunoista. Maalasin ruskeat kehykset mustaksi ja kiinnitin tarrat kapalevyille. Lasi suojaa tarroja ja levyä kosteudelta.

DSC_0166
Jättimurkkuja tauluissa.

Sisälle piti hankkia uusia koristetyynyjä. Tai oikeastaan ei pitänyt…mutta rakkauteni koristetyynyihin lähtee välillä niin sanotusti lapasesta. Niitä on meillä paljon, siis todella paljon. Nykyään yritän aina luopua niistä sitä mukaa kun uusia tulee tilalle. Välillä onnistun siinä. 😉

Ikeasta löytyi hauskat jättityynyt 65×65 cm. Ne olivat juuri sopivat selkätyynyt rahille. Päälliset kuuluvat Stunsig-mallistoon ja nimenä niillä on Tropiikki. Kuviointi on jollain tavalla hämmentävä, mikä tekee siitä mielenkiintoisen. On omituisia ukkeleita, kissoja, palmuja ja papukaijoja. Kaikki sopivasti sekaisin. Lisäksi bongasin H&M Homesta ananastyynyt. Oli sanomattakin selvää etten voinut vastustaa niitä. Kaksi sellaista päätyi siis meidän sohvalle.

DSC_0093
Tyynyissä vilisee viiksivalluja ja muita hämäriä hemmoja.
DSC_0180
Suosikkihedelmäni tyynyssä.

Koska kasvini tuppaavat olemaan hieman lyhytikäisiä, niin piti hankkia pari uutta. Olohuoneeseen löytyi klusia. Jostain syystä ihastuin siihen heti. Mitään kattavaa esitelmää en osaa kasvista pitää, koska siitä ei juuri mitään tietoa ollut saatavilla. Upean ja eleettömän ulkonäön lisäksi minulle riitti tieto sen helppohoitoisuudesta.

Keittiöön löytyi sitruunatimjami. Muistuttaa pallomaisuudellaan hieman kodinonnia, joka on yksi suosikeista. Ja mikä ihana sitruunainen tuoksu siitä tuleekaan, kun lehtiä koskettaa. En ole vielä käyttänyt sitä kokkailuissa, mutta täytyy ehdottomasti kokeilla.

DSC_0128
Uusia lehtiä on ainakin tulossa, näyttää lupaavalta.
DSC_0184
Tuliko sitruunan aromi jo nenääsi?

Monissa kaupoissa on näkynyt pillimukeja. Erittäin toimiva juttu myös aikuisille. Mukiin kun pudottaa muutaman jääpalan, niin juoma pysyy viileänä pitkään. Eikä haittaa, jos meinaa drinkki kaatua, kun on kansi päällä.

Yksi alelöytö osui kohdalle Indiskassa. Mustassa metallisessa ”kynttelikössä” on paikka yhdeksälle kynttilälle. Siihen sopii kruunukynttilät sekä tuikut. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se on mielestäni ihana.

DSC_0199
Nämä mukit on ostettu Tigerista.
DSC_0101
Nyt on tarpeeksi paikkoja kynttilöille.

Sitten on vielä yksi asia, joka kuuluu kesän parhaimmistoon. Nimittäin kasvimaa, tai tässä tapauksessa kasvatuslaatikko. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on ollut sellainen. Ja suureksi ihmetykseksi siellä on jopa kasvanut jotain. Laittaessani siemeniä multaan toivoin, että sieltä kasvaisi edes jotain. Näin kävi. Rucolaa, persiljaa, salaattia ja porkkanoita nousi siemenistä. Taimista on saatu mehukkaita tomaatteja ja paprikat ovat vielä kypsymässä. Ilmeisesti paikka oli suotuisia. Ihan huikeeta! Ensi kesänä kyllä laajennan viljelyksiäni.

DSC_0152
Lahjaksi saatu paprika on menestynyt hyvin.
DSC_0153
Porkkanoilla on niin kova meno päällä, että ehkä pientä harvennusta kaivataan.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin päätän tämän tarinointini kesän parhaista paloista. Kesä meni taas kerran aivan liian nopeasti, mutta onneksi siihen sisältyi monia mahtavia juttuja. Vielä on kuitenkin lämmin, joten nautitaan siitä. Seuraavaksi siis nokka kohti syksyä!

Fiilistellen

-Anu K-

 

Lähikuvassa inspiraatio

Mistä inspiraatio yleensä on lähtöisin? Tai onko inspiraation lähde aina selvästi määriteltävissä? Välillä täytyy hieman miettiä, että mistä ideat ja innostus oikeastaan alkavat. Se saattaa olla pieni hetki, kun näet jotain kaunista tai puhuttelevaa, ja se saa sinussa aikaan jonkinlaisen reaktion. Tämä asia painautuu mieleen ikään kuin odottamaan jatkokäsittelyä. Voi olla, että tämä inpiraation hetki ei välittömästi aiheuta mitään toimintaa, mutta se palaa ajatuksiin oikealla hetkellä. Kun pitää mielen ja aistit avoimina ympäristölle, on tällaisia innostumisen tunteita helpompi saavuttaa. Inspiraatio on aina osa pientä tarinaa, se on tarinan alku.

Kokeilin tätä käytännössä yhden päivän ajan. Kannoin kameraa mukanani ja kuvasin kaikkia inspiroivia asioita. Kuinka ollakaan, nämä asiat löytyivät luonnosta.

koivu
Koivunoksa on mielestäni suomalaisen kesän symboli.

järvi
Järven rannassa.

käpyjä
Käpy on ollut inspiraation lähteenä useasti.

Minä inpiroidun jatkuvasti. Olen kai jollain tavalla herkistynyt kaikelle visuaaliselle. Bongailen koko ajan ympäristöä ja kiinnitän huomiota välillä hyvinkin pieniin asioihin.  Nämä asiat eivät välttämättä ole suoranaisesti kauniita ja ihasteltavia asioita. Ne voivat olla kiinnostavia muilla tavoin, esimerkiksi luomalla tietynlaista jännitettä. Mielenkiinto voi kohdistua väreihin, muotoihin tai pintoihin, ehkä kaikkien näiden yhdistelmään.

kylätie
Sorainen kylätie.

tammi
Tammen lehden upea muoto ja väri ❤

leinikki
Niittyleinikit heinikossa. Mitkä värit!

sunflower
Laitoin pihalle multaan auringonkukansiemeniä. Sieltä kurkistaa jo muutama söpö alku.

Luotan kyllä melko pitkälti näkömuistiini, mutta siitä huolimatta nappaan usein puhelimella kuvia kaikesta kiinnostavasta. Näin asiat ovat ainakin varmasti tallella. Teen oikeastaan samalla itselleni palveluksen, koska voin hyödyntää näitä kuvia tulevissa projekteissa ja tuotteiden ideoinnissa. Kameran linssin läpi asioiden upeus ja ainutlaatuisuus korostuvat. Luonnosta löytyy esimerkiksi paljon ihania pintoja. Suosittelen tarkastelemaan niitä myös hieman lähempää. Eli laitahan nekku kiinni puunrunkoon tai kallioon. 🙂

runko
Rehellisen rouhea runko.

kallio
Kallion pinnassa on kauniita sävyjä.

Muutamat ystävistäni ovat huolissaan, että olen muuttumassa taas metsänpeikoksi täällä Merimaskun perällä. Olinhan sitä jo koko lapsuuteni ajan asuessani Kostamon kylällä. Tämän kirjoituksen ja kuvien perusteella kieltämättä vahvasti näyttäisi siltä, että ”korpikuusen kannon alla on Mörri-Möykyn kolo. Siellä on koti ja siellä on peti ja peikolla pehmoinen olo.” Ei huolta, yritän myös välillä liikkua muuallakin kuin metsässä. 😉

Inspiroivaa kesää kaikille!

Terkuin

-Anu K-

Ulos viihtymään

Kesä! Onko se vihdoinkin täällä? Hieman huolestuneena katselin toukokuun alun lumisateita. Olimme juuri saaneet uuden ”terassilaiturin” valmiiksi ja muutamat kukat istutettua, kun lumi peitti kaiken alleen. Onneksi vain hetkeksi. Nyt aurinko on saanut luonnon vihertämään ja kukat kukkimaan. Enää ei ole tarpeen peitellä mansikoita yöpakkasilta ja varjella kukkia kylmyydeltä. On aika siirtyä ulos viihtymään.

Meidän omat pienet pihakeitaat on sisustettu enimmäkseen valkoisella ja harmaan sävyillä. Mukana on puuta ja betonia sekä sopivasti kuluneita pintoja.

pihalla3
Varisevat maalit eivät haittaa, rouheutta se olla pitää.
pihalla15
Ruskeat polyrottinkituolit on sopivasti harmaantuneet vuosien varrella.

Pihan kesävalmistelut vievät aikaa ja usein päivä hääriessä hujahtaa nopeasti. Tähän mennessä suurin osa pihahommista on tehty. Vielä olisi suunnitelmissa muutama taulu terassille sekä muita pieniä yksityiskohtia. Meidän vanha terassi öljyttiin viime kesänä ja pinta on kestänyt talvenkin melko hyvin. Nyt päätimme laajentaa oleskelualuetta kallion päälle. Viime kesän blogijutussa jo esittelin takapihaamme, joka on tavallaan kahdessa kerroksessa. Mieheni nikkaroi nyt laiturin tyyppisen terassin kalliolle, ja siitä tuli kerrassaan hieno! Laiturin toinen reuna tasattiin ja toinen jätettiin tarkoituksella aaltoilemaan. Terassilla on tilaa pitää vaikka pientä piknikkiä. 🙂

pihalla14
Kestopuu saa vielä jossain vaiheessa tummanruskean öljypinnan.
pihalla7
Astu laiturille, ole hyvä.
pihalla9
Kiviä reunustamassa istutuksia.

Mieheni rakensi myös tikasmaiset portaat, joita pitkin kalliolle on helpompi nousta. Pihalle kannettiin sepeliä ja aidan viereen tehtiin pieni polku betonilaatoista.Lisäksi kallion toiselle reunalle on tulossa betoniaskelmat, joita pitkin pääsee nousemaan tasanteelle. Laiturin öljyämistä täytyy odotella ensi vuoteen, koska painekyllästettyä puuta ei kannata heti käsitellä. Aurinko paistaa kalliolle myöhään iltaan asti, joten siinä kelpaa istuskella ja nautiskella lämmöstä.

pihalla8
Tästä kipuat näppärästi laiturille loikoilemaan.
pihalla6
Betoniaskelmat johtavat kalliolle.

Valkoiset kukkaset ovat taas vallanneet meidän terassin, sekä etu- että takapihalla. Orvokkeja on monessa paikassa ja tietysti suosikkini hortensia on taas mukana. Ihastuin myös isolehtiseen murattiin, joka tuntuu tekevän uusia lehtiä melkoisen nopeaan tahtiin. Haaveissa olisi saada takapihalle suuri kasvatuslaatikko, jotta saisimme tilaa hyötykasveillle. Sopiva paikka sille kyllä jo olisi. Toistaiseksi meillä kasvaa vain mansikoita. Olisi kiva kasvattaa myös porkkanaa, salaattia ja yrttejä.

pihalla10
Ruukullinen valkoista.
pihalla4
Tämä ihanuus. ❤
pihalla12
Muratin suurissa lehdissä kaunis muoto korostuu.

Muutamana aamuna olen istuskellut takapihan sohvalla kahvikupillisen kanssa ja nautiskellut raittiista ilmasta. On rentouttavaa kuunnella lintujen viserrystä ja katsella tuulessa heiluvia oksia. Sisällä yleensä tuijotetaan telkkua tai naputellaan puhelinta. Ulkona voi kuitenkin vain olla tekemättä mitään, olla ihan hiljaa vaan. Mahtavinta tässä on se, että kesä on vasta alussa. Toivottavasti lämpimiä päiviä on vielä paljon tulossa.

pihalla1
Pieniin marokkolaistyyppisiin lyhtyihin voi laittaa kynttilät kesäilloiksi.
pihalla13
Pää tyynyyn ja pihatorkuille.

Kun ulkotilat tekee viihtyisäksi, on houkuttelevampaa siirtyä lehden kanssa pihalle eikä jäädä ruokapöydän ääreen lueskelemaan. Meidän kesäsäät ovat välillä hieman arvaamattomia, mutta kyllä torkkupeiton allakin voi köllötellä, jos ei muuten tarkene. Toivottelen ihanaa alkukesää kaikille. Juhannusta kohti mentäessä täytyy ottaa ilo irti pitkistä valoisista illoista.

Aurinkoisin pihaterveisin

-Anu K-

 

Kaunis ja kiehtova kevät

Luonto heräilee, aurinko paistaa ja mieli on odottava. Kesä on tulossa, mutta sitä ennen ihastellaan kevättä. Yhtäkkiä värit palaavat. Luonnosta löytyy jo pieniä värinpilkahduksia, kun oikein tarkasti katsoo. Kuivuneiden lehtien ja heinän alta nousevat ensimmäiset ja sitkeimmät kukkaset. Kevättä on kiehtovaa seurata, koska muutokset ovat niin helposti havaittavissa.

 Kävin bongailemassa kevään merkkejä luonnosta. 

kevät1
Suloisen pehmeät pajunkissat ovat ensimmäinen merkki keväästä.

kevät5
Leiskuvan keltainen leskenlehti erottuu kauniisti kuivuneiden lehtien seasta.

Luonto virkistyy ja samalla myös kaikki muu. Eläimillä on kevättä rinnassa ja muuttolinnut palailevat takaisin. Ihmiset alkavat hääräillä pihahommissa. On aika suunnata taas ajatukset ulos. Ulkokalusteet voi vähitellen ottaa esiin ja harkita aamukahvin juomista terassilla kirpeässä kevätaamussa. Ihaninta on se, kun valoisat päivät ovat taas täällä.

kevät4
Puu ennen lehtiä.

kevät7
Herkän kauniit sinivuokot.

Kevät on juhlien aikaa. Ensimmäisenä on raikkaan keltaisen pääsiäisen vuoro. Tipuset, puput ja pajunkissat ilmestyvät moniin koteihin. Virpojat käyvät loruilemassa pirteät toivotukset. Meidän kodissa ei ole juurikaan pääsiäiskoristeita, mutta joitakin keltaisen pilkahduksia on näkyvissä. Narsissit kukkivat ja muutama tipu kurkistelee kasvien lomasta. Pääsiäiseksi suuntaamme perinteisesti Lappiin. Ensin kotikulmille ja sitten Leville. Hetkeksi maisemaa vaihtuu siis taas lumiseksi, mutta toivottavasti kuitenkin pysyy aurinkoisena. ☀️

kevät8
Tsirp tsirp!

kevät10
Nameja virpojille… ja vähän itselle. 😉

Jos tapanasi on muuttaa sisustusta vuodenajan mukaan, niin nyt saa ”värittää” kotia. Tämän kauden trendeissä näkyy upeita pastellisia sävyjä, joista oma suosikkini on heleä puuteriroosa. Pastelleilla voi pehmittää vaikkapa graafista mustavalkoisuutta. Printeissä näkyy lisäksi voimakkaan vihreitä kasvikuvioita, joilla saa tehtyä viidakkomaista fiilistä. Eikä kannata unohtaa tällä hetkellä hyvinkin trendikästä sinistä. Nyt Suomen juhlavuotena se on erityisen ajankohtainen väri. Ilahduttavaa on sekin, että luonnonmateriaalit pitävät pintansa.

kevät2
Narsissit ovat viihtyneet ulkona jo useamman viikon ajan.

kevät9
Pajut ja posliiniset munat.

Nytpä sirkutellaan iloisin mielin kohti kesää ja odotellessa nautitaan kevään juhlista. Samalla laitetaan pihalla hihat heilumaan ja avataan terassikausi.

Keväisin terveisin

-Anu K-

Vieraita varten

Vieraita tulossa? Kivaa! Kaivataan pientä siivousta..tietysti. Lisäksi voisi laittaa kotiin jotain pientä ekstraa. Tuoreita kukkia maljakkoon ja ehkä myös kaunis kattaus. Nyt kokeilin kattausta, jossa on mukana pari itse tehtyä yksityiskohtaa. Nämä pienet askartelut ovat helppoja ja nopeita toteuttaa.

Säästän paljon lasipurkkeja erilaisia projekteja varten. Päätin ottaa kattaukseen pari kurkkupurkkia pieniksi maljakoiksi. Päällystin purkit serveteillä, jotka löytyivät keittiön kätköistä. Toteutukseen tarvitaan lisäksi decoupage-lakkaa. Lakkaa sivellään ensin purkin pintaan, jonka jälkeen paperi kiinnitetään pinnalle. Servetistä riittää pelkkä pintakerros, alemman paperin voi jättää pois. Lakkaa sivellään vielä paperin päälle, jotta se kiinnittyy kunnolla ja pinnalle jää kevyt suojaava kerros.

helmi1
Tarvitaan lasipurkkeja, decoupage-lakkaa ja servettejä.
helmi2
Lakkaa sivellään purkin pintaa, johon kevyt paperi on helppo kiinnittää.

Tein purkeille nauhakoristeen sormivirkkaamalla. Käytin mustaksi värjättyä juuttinarua. Kattausta varten kävin hakemassa metsästä kuusen ja männyn oksia. Laitoin oksia molempiin purkkeihin koristamaan pöytää. Purkkeja voisi käyttää myös kynttilälyhtyinä. Kynttilän valo kuultaa kauniisti läpi servettipinnoitteen alta.

helmi3
Koristeeksi mustaa juuttinarua.
helmi7
”Kukat” voi hakea metsästä.

Toisen pienen yksityiskohdan väkersin korkista. Todella helppo juttu, joka valmistuu hetkessä. Leikkasin korkista kapeita kaistaleita. Kiersin kaistaleen renkaaksi ja kiinnitin ruuvin näköisellä haaranastalla. Ja kas näin, meillä on servettirengas! Korkkia on käsiteltävä varovasti, jos haluaa renkaiden kestävän useammankin käyttökerran.

helmi4
Korkkirenkaan kiinnitykseen riittää haaranasta.
helmi6
Rullattu servetti pysyy paikallaan renkaan avulla.
helmi8
Message-lasinaluset löytyvät nettikaupasta. http://www.luonnostaan.fi

Kattauksen kaitaliinana toimi musta paneeliverho. En omista pöytäliinoja, joten väliaikainen liina täytyy aina kehitellä jostain muusta. Väriksi valikoitui tällä kertaa musta, mutta kattauksen voi toteuttaa värikkäämmilläkin jutuilla. Jos esimerkiksi käytössä olisi kuviolliset värikkäät servetit, voisi pöytäliinan sävyn poimia servetin väreistä. Kattauksessa voi käyttää vaikka monenlaisia servettejä, jos niiden värimaailma on sama. Tässäkin kattauksessa on on kahdenlaisia servettejä, joissa molemmista on musta pohja. Niiden erilainen kuviointi ei siis yhtenäisen värin takia ole häritsevää, vaan luo yhden kiinnostavan yksityiskohdan.

helmi9
Pienessä kupissa on tarjolla krutonkeja.
helmi10
Mustilla elementeillä saa kokonaisuuteen ryhtiä.
helmi13
Pöytä on katettu, tervetuloa!

Kokeile näitä helppoja askarteluvinkkejä seuraavalla kerralla, kun vieraita on tulossa. Eikä siihen välttämättä vieraita tarvita. Välillä on piristävää tehdä asioita ihan omaksi iloksi. 🙂

Terveisin

-Anu K-