Lähikuvassa inspiraatio

Mistä inspiraatio yleensä on lähtöisin? Tai onko inspiraation lähde aina selvästi määriteltävissä? Välillä täytyy hieman miettiä, että mistä ideat ja innostus oikeastaan alkavat. Se saattaa olla pieni hetki, kun näet jotain kaunista tai puhuttelevaa, ja se saa sinussa aikaan jonkinlaisen reaktion. Tämä asia painautuu mieleen ikään kuin odottamaan jatkokäsittelyä. Voi olla, että tämä inpiraation hetki ei välittömästi aiheuta mitään toimintaa, mutta se palaa ajatuksiin oikealla hetkellä. Kun pitää mielen ja aistit avoimina ympäristölle, on tällaisia innostumisen tunteita helpompi saavuttaa. Inspiraatio on aina osa pientä tarinaa, se on tarinan alku.

Kokeilin tätä käytännössä yhden päivän ajan. Kannoin kameraa mukanani ja kuvasin kaikkia inspiroivia asioita. Kuinka ollakaan, nämä asiat löytyivät luonnosta.

koivu
Koivunoksa on mielestäni suomalaisen kesän symboli.

järvi
Järven rannassa.

käpyjä
Käpy on ollut inspiraation lähteenä useasti.

Minä inpiroidun jatkuvasti. Olen kai jollain tavalla herkistynyt kaikelle visuaaliselle. Bongailen koko ajan ympäristöä ja kiinnitän huomiota välillä hyvinkin pieniin asioihin.  Nämä asiat eivät välttämättä ole suoranaisesti kauniita ja ihasteltavia asioita. Ne voivat olla kiinnostavia muilla tavoin, esimerkiksi luomalla tietynlaista jännitettä. Mielenkiinto voi kohdistua väreihin, muotoihin tai pintoihin, ehkä kaikkien näiden yhdistelmään.

kylätie
Sorainen kylätie.

tammi
Tammen lehden upea muoto ja väri ❤

leinikki
Niittyleinikit heinikossa. Mitkä värit!

sunflower
Laitoin pihalle multaan auringonkukansiemeniä. Sieltä kurkistaa jo muutama söpö alku.

Luotan kyllä melko pitkälti näkömuistiini, mutta siitä huolimatta nappaan usein puhelimella kuvia kaikesta kiinnostavasta. Näin asiat ovat ainakin varmasti tallella. Teen oikeastaan samalla itselleni palveluksen, koska voin hyödyntää näitä kuvia tulevissa projekteissa ja tuotteiden ideoinnissa. Kameran linssin läpi asioiden upeus ja ainutlaatuisuus korostuvat. Luonnosta löytyy esimerkiksi paljon ihania pintoja. Suosittelen tarkastelemaan niitä myös hieman lähempää. Eli laitahan nekku kiinni puunrunkoon tai kallioon. 🙂

runko
Rehellisen rouhea runko.

kallio
Kallion pinnassa on kauniita sävyjä.

Muutamat ystävistäni ovat huolissaan, että olen muuttumassa taas metsänpeikoksi täällä Merimaskun perällä. Olinhan sitä jo koko lapsuuteni ajan asuessani Kostamon kylällä. Tämän kirjoituksen ja kuvien perusteella kieltämättä vahvasti näyttäisi siltä, että ”korpikuusen kannon alla on Mörri-Möykyn kolo. Siellä on koti ja siellä on peti ja peikolla pehmoinen olo.” Ei huolta, yritän myös välillä liikkua muuallakin kuin metsässä. 😉

Inspiroivaa kesää kaikille!

Terkuin

-Anu K-

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s